Kun vamman tai sairauden kanssa voi elää, pitäisi tarjota kuntoutusta, apuvälineitä ja tarvittaessa terapiaa, eikä kuolemaa. Sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen voi olla raskas tie, mutta eihän elämä ole aina helppoa. Tiedän monta kuurosokeaa jotka elävät rikasta elämää, eivätkä varmastikaan kärsi kuurosokeudestaan, vaikka joskus sen hyväksyminen on saattanut olla vaikeaa. Kärsimys syntyy useimmiten vain omassa mielessä, sen mukaan miten sairauteen tai vammaan suhtautuu. Jos pitää kuurosokeutta kärsimyksenä, niin tuleehan siitä sitä. Tieto sokeutumisesta varmasti aluksi järkyttää, mutta tosiasia kuitenkin on, että kukaan ei tiedä omasta tulevaisuudestaan. Paitsi että kuolemme. Ei elämä ole koskaan täydellistä, mutta kannattaa se katsoa loppuun asti.
Jos ihminen on suurissa tuskissa, tekee hidasta kuolemaa ja haluaa kuolla, kai hänelle pitää siihen antaa mahdollisuus. Ymmärrän, että jonkun mielestä kuulostaa epäreilulta sanoa kenellä on "oikeus kuolla" ja kenellä ei, mutta ei se voi niinkään mennä, että mikä tahansa kelpaa syyksi eutanasialle. Pieni kärjistys: Jos masennusta sairastava ilmoittaa halustaan kuolla, annetaanko hänellekin myrkkypiikki? Eutanasia ei ole vaihtoehto niin kauan kun vielä löytyy tie elämään.
Lisäys 15. tammikuuta: Suomen Kuurosokeat ry:n kannanotto aiheesta. Lisäksi kanadalaisen kuurosokean Christine "Coco" Roschaert kirjoitti tapahtumasta blogissaan Tactile the world.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti