Kielitaito on rikkaus - myös viittomakielen

Tällä viikolla on vietetty kansainvälistä kuurojen viikkoa ja viikko päättyy tänään kansainväliseen kuurojen päivään. Kuurojen maailmanliitto WFD on suositellut viikon teemaksi kaksikielisyyttä tunnuslauseella Sign bilingualism is a human right - viittomakielisten kaksikielisyys on ihmisoikeus.

Viittomakieli on luonnollinen kieli, joka on usein kuuron äidinkieli. Kuurot pitävätkin itseään kieli- ja kulttuurivähemmistönä, eivätkä vammaisina. Suomi on viittomakielisille vieras kieli, mutta nykyisin lähes kaikki kuurot lapset saavat sisäkorvaistutteen. Se on leikkauksella kalloon asennettava laite, joka mahdollistaa hyvän kuulon kuuroille tai kuuroutuneille. Laitteen avulla kuuro voi kuulla puhettakin ja oppia suomen kieli.

Jostakin syystä jotkut lääkärit uskovat viittomakielen haittaavan implanttia käyttävän lapsen puhutun kielen oppimista. Tämä ei kuitenkaan voi mitenkään pitää paikkansa: miksi kuuleva lapsi hylkäisi puhutun kielen ja käyttäisi vain viittomakieltä, jos kuitenkin kuulee puhetta? Sitä paitsi konkreettisten viittomien luulisi helpottavan abstraktien sanojen ymmärtämistä. Oikeastaan kaikkien implantin käyttäjien olisi hyvä hallita viittomakieli ja jotkut aikuisena kuuroutuneet ovatkin alkaneet opiskella viittomakieltä jopa implantin hankkimisen jälkeen. Implantti on vain apuväline, ilman sitä ei kuule mitään, eikä implantti tuo luonnollista kuuloa. Kaksikielisyys on aina rikkaus, oli kielipari mikä tahansa - kaksikieliset oppivat ymmärtämään eri kulttuureja, kun saavat kaksi jo "äidinmaidossaan".

Kuurojen kuulevat lapset ja sisarukset kasvavatkin kaksikielisessä ympäristössä ja oppivat kaksi kieltä automaattisesti. Mutta entä muut, joilla on kuuroja lähipiiirssä tai muuten kiinnostusta opiskella viittomaan? Viittomakieltä ei aina ymmärretä oikeaksi kieleksi ja sitä pidetään vain apuvälineenä. Tämä näkyy ainakin siinä, että viittomakielen opiskelu sujuvaksi on Suomessa hyvin vaikeaa ellei tarvitse sitä "aivan ehdottomasti" esimerkiksi vaikean kuulovamman tai ammatin vuoksi. Odotan sitä päivää, kun viittomakieltä aletaan opettaa edes lukioissa yhtenä vieraana kielenä muiden joukossa. Kielitaito on aina rikkaus ja viittomakielisten asema paranisi huomattavasti, jos viittomakieltä voisi opiskella nykyistä laajemmin. Viittomakieliset kuurot eivät yleensä osaa puhua suomea, toisin kuin muiden kielivähemmistöjen edustajat. Miksi siis viittomakieli ei jo ole osana lukioiden kielivalikoimaa?

home sweet home

pahoitteluni etten ole oikein julkaissut minkäännäköistä jouluun liittyvää postausta, tämä vuosi on vaan jotenkin niin erilainen ettei sitä uutta rytmiä ole vielä löytynyt ja aikakin on mennyt niin hurjan nopeaan, etten ole edes huomannut kuinka lähellä tuo aattopäivä onkaan! palailen siis mieluummin vasta huomisen jälkeen jakamaan tunnelmallisia kuvia aatosta ja väsään tähän väliin vihdoin kotipostauksen kakkososaa makuuhuoneen, parvekkeen sekä olohuoneen toisen seinustan a.k.a ruokailutilan muodossa. keittiöstä en vieläkään onnistunut saamaan minkäännäköisiä kuvia, mutta yritys on edelleen kova!

 makuuhuoneemme on suhteellisen pieni, mutta eipä siellä tuon enempää tilaa tarvitsisikaan. kunnon kahdenhengen sänky ja yöpöytä mahtuvat vaivatta ja kävelytilaa jää silti reippaasti. sänkyä vastapäätä olevalla seinällä on tosiaan liukuovinen kaapisto ja hyllytilaa löytyy hurjasti. vaatekaappi on myös erittäin syvä ja kuka nyt ei rakastaisi lattiasta kattoon ylettyviä peiliovia? varsinkin, kun edellisessä asunnossamme meillä ei ollut kokovartalopeiliä pitkään aikaan tuntuvat nuo ja vielä samanlaiset eteisessä nykyään aivan luksukselta!

ruokapöytäämme olen parhaani mukaan yrittänyt laittaa edes hieman jouluisemmaksi teemavärisen liinan, kynttilöiden sekä manteli-rusinapurkin muodossa, mutta etenkin nuo orkideat eivät ihan tuo haluttua mielikuvaa. oikeassa alakulmassa näkyykin hieman sohvan kulmaa, joten osaatte yhdistää miten päin sitä nyt ollaan. kuvassa näkyy myös eteistä ja sen peiliovinen kaapisto josta makuuhuoneen kohdalla jo mainitsinkin. tuo kello olisi yhä tarkoitus ripustaa seinälle, mutta se odottaa tapetointihaaveitten toteutumista tuossa puhelinpöydän päällä. ja kyllä - NYT mulla on täydellinen visio siitä, miten haluan asuntomme seiniä sekä yleisilmettä kohentaa, mutta niissä saattaa kestää. höh!

Musaviikko: Vanilla Ninja

Vanilla Ninja on virolainen poprock-yhtye. Yhtye perustettiin vuonna 2002 ja ensimmäinen albumi, nimeltään Vanilla Ninja, julkaistiin 2003. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Katrin Siska, Piret Järvis, Lenna Kuurmaa ja Maarja Kivi. Myöhemmin Maarja Kivi jätti yhtyeen ja tilalle tuli Triinu Kivilaan. Sittemmin hänkin jätti yhtyeen ja nyt Vanilla Ninja on trio. Vuoden 2006 jälkeen yhtye ei tosin ole julkaissut uutta musiikkia. Yhtye on kerännyt suosiota eri puolilla Eurooppaa ja erityisesti saksankielisissä maissa.

Cool Vibes *****

Vanilla Ninja edusti Sveitsiä Euroviisuissa vuonna 2005 laululla Cool Vibes ja saavutti 8. sijan. Cool Vibes on genreltään luullakseni pop- tai goottirockia. Joka tapauksessa epätavallisen raskasta Euroviisuille ja Cool Vibes olikin ehkä jo liian hyvä Euroviisuihin! Sävyltään synkän, surumielisen ja toisaalta mahtipontisen laulun sanoitus kertoo ainakin erään tulkinnan mukaan huumeriippuvuudesta.

Blue Tattoo ****1/2

Blue Tattoo ilmestyi samannimisellä levyllä vuonna 2005. Dramaattinen video kuvastaa laulun sanoitusta: yhtyeen jäsenet laulavat jäätiköllä (tai tundralla) samalla kun munkit tarpovat eteenpäin pelastamaan pimeyden henkien jäähän vangitsemat sielut. Musiikkivideo oli tällä onnistuneempi kuin Cool Vibesillä, koska sen yhteys sanoitukseen on ilmeisempi. Tarina on ehkä hieman epätavallinen, mutta laulu ja musiikkivideo ovat komean dramaattisia ja mahtipontisia. Dramatiikkaa riittää munkkien vaeltaessa pimeässä soihtujen valossa ja suorittaessa riittiään.

When the Indians Cry *****

Hieno, mutta niin surumielinen ja kaihoisa laulu vuonna 2004 ilmestyneeltä Traces of sadness -levyltä. Sanoituksen sisältöön en oikein saa otetta. Laulun nimi ja sanoituksen kohta "When the indians cry and the eagles die" viittaa intiaaneihin. Videolla esiintyy myös vanha intiaanimies ja hevosia, joilla muutamassa kohti ratsastetaan. Toisaalta puhutaan myös rakkaudesta ja muutoksesta - "koska muutoksen tuulet puhaltavat taas". Ehkä on parempi olla heittämättä arvauksia ja keskittyä nauttimaan tästä niin hienosta laulusta.

Liar ****

Tämäkin laulu oli mukana Traces of sadness -levyllä. Laulu kertoo petetyksi tulemisesta. Ensin videota katsellessa saattaa ihmetellä, miten moottoripyöräkilpailut liittyy mihinkään, mutta loppu antaakin vastauksen. En tästä laulusta osaa enempiä sanoa, tämä on ihan kiva.

Tällä laululla, kuten When the Indians cryllä voi vielä olla jokin taustatarina, joka auttaisi ymmärtämään laulun sanoitusta. Minä en tosin tiedä kummastakaan

all about the base

hiljattain meikkirutiinini kokivat oikein kunnon uudistuksen meikkipussin joulusiivouksen myötä. olen aina ollut melko laiska meikkaamaan, enkä ole kiinnittänyt sen enempää huomiota tuotteisiin tai niitten sopivuuteen omalle iholleni. pitkään olen mennyt linjalla: kevyt meikkivoide + puuteri + poskipuna ja eniten olen tuskaillut meikin kestävyyden sekä peittävyyden kanssa. vaikka ihoni onkin ollut aina melko hyvässä kunnossa enkä ole kärsinyt finneistä tai muista epäpuhtauksista muutamaa satunnaista lukuunottamatta, olen silti kaivannut vielä hieman tasaisempaa ja virheettömämpää illuusiota pohjameikiltäni. nyt vasta koitti kuitenkin viimein hetki, jolloin päätin oikeasti tehdä asialle jotain.

1. aloitin homman ihan alusta, ja lähdin etsimään kunnollista meikinpohjustusvoidetta - tuotetta, jollaista en ole ikinä edes omistanut, mutta kuullut niin paljon että kai sen toimivuudessa on jotain perää oltava. kasvojeni ihoni on etenkin näin talviaikaan hyvin kuiva, joten lähdin etsimään ennenkaikkea kosteuttavaa tuotetta. olin lukenut paljon hyvää lumenen tuotteista ja juurikin sen valikoimaan kuuluvasta kosteuttavasta pohjustusvoiteesta, joten suuntasinkin ensimmäisenä tutkailemaan kyseisen merkin hyllyväliä. tässä kohtaa tein jotain mitä en ole ikinä aiemmin kokeillut, nimittäin hylkäsin kaikki kauhukuvani ja kysyin myyjältä neuvoa. kertoessani haluavani ensisijaisesti pohjustusvoiteen joka antaa meikille kunnolla pitkäkestoisuutta, päädyimme kosteuttavan tuotteen sijaan cc color correcting & blurring primeriin. sopii kuulemma myös hieman pintakuivalle iholle mainiosti ja tuo ennen kaikkea sitä toivomaani pitkäkestoisuutta. jälkimmäisessä olikin myyjä ihan oikeassa, mutta ihoni kaipaisi kuitenkin selkeästi sitä kunnolla kosteuttavaa voidetta jota alunperin mietin. toiveenani meikiltä on myös tietynlainen heleys jota tämä ei kuitenkaan tuo, vaan lähinnä tekee ihosta mattapintaisen. mietinkin, että onnistuisikohan kahden tuotteen yhdistäminen; tämän jo omistamani pohjustusvoiteen pitkäkestoisuuden kun saisi yhdistettyä tuon haluamani, kosteuttavan ja heleyttävän tuotteen ominaisuuksiin...

 2. valokynää olen käyttänyt aiemminkin satunnaisesti, tosin hieman 'vääriin' tarkoituksiin joihin olen sen kuitenkin kokenut soveltuvan hyvin. olen käyttänyt hyvin vaaleansävyistä etenkin kulmakarvojen välissä sekä leualla, jotka itselläni helposti alkavat hieman punoittaa. pieni määrä valokynää meikin alla on tasoittanut helposti ihon sävyä juurikin haluamistani kohdista ja toiminut samalla tavalla loistavasti myös esimerkiksi ihon mahdollisten epäpuhtauksien piilottamisessa. hieman suuremman määrän olen sitten valokynän tarkoituksen mukaisesti lisännyt kasvojeni kohtiin, joita haluan nimenomaan korostaa. vanhan tuotteeni tultua tiensä päähän päädyin myöskin tämän suhteen lumenen puoleen, jolta löytyi ainoana haluamaani, kunnolla vaaleaa sävyä.

3. nestemäistä meikkivoidetta en ole käyttänyt moniin vuosiin, en sitten yläasteaikojen ensimmäisten meikkikokeilujen jälkeen. kaikki testaamani tuotteet olivat aina joko liian vaikeita levittää tai väärän sävyisiä ja tekivät kasvoista hyvin tunkkaisen näköiset. nyt kuitenkin totesin käyttämieni moussemaisten voiteitten olevan tosiaan liian läpikuultavia ja lyhytkestoisia, joten aika oli uskaltaa kokeilla jälleen muitakin. kerroin myyjälle avoimesti tästä 'traumastani' ja jälleen myös tarkat toiveeni meikkivoiteen suhteen. itse olin katsellut tässäkin asiassa lumenen toista voidetta, mutta sain kuulla sen olevan melko tukevaa tavaraa eikä ollenkaan kuivalle iholle sopivaa. päädyimme meikkivoiteenkin kanssa sitten lopulta cc -tuotteeseen, joka on kuulemma hieman kevyempää ja hehkuvampaa iholla, mutta silti peittävää ja pitkään kestävää. sävyikseni valitsimme lightin ja mediumin, mutta nyt noin viikon ajan näitä käytettyäni olen yhä varmempi siitä, että käyn todennäköisesti vielä hakemassa kolmannen, deep -sävyisen voiteen. tuo light kun on iholleni kuitenkin aavistuksen verran liian vaalea, enkä saa myöskään mediumilla tarpeeksi vahvoja varjostuksia aikaan. muuten kyseinen cc color correcting cream -meikkivoide on ollut kuin unelma, todella helppo levittää ja tuo juuri tarpeeksi peittävyyttä tukkimatta kuitenkaan koko naamaa. suosittelen ehdottomasti!

4. vielä viimeisenä kiinnitän meikkipohjani puuterilla. unohdin napata kuvaan mukaan toisen, vanhan  meikkipuuterini, joten tässä näkyy vain uusin ostokseni. lumenelta löytyi taas etsimäni, täysin sävytön mineraalimainen puuteri, jota taputtelen kasvoilleni ensin lähes kauttaaltaan. toinen puuterini on reippaasti tummemman sävyinen, ja sitä laitankin vielä lopuksi huiskulla kohtiin, joihin olen käyttänyt tuota tummempaa meikkivoidetta. varjostan siis kasvojeni 'reunat', eli käytän tummempia tuotteita hiusrajassa, varovasti ohimoilta leuan alle asti tuoden esimerkiksi poskipäät paremmin esiin sekä nenänpielissä.

Perhosen siiven iskut

Eräs ranskalainen kylä, syksy 1914:
Englantilaissotilas Henry Tandey kohtasi taistelukentällä saksalaisupseerin, joka oli haavoittunut. Tandey tähtäsi aseellaan kohti sotilasta ja aikoi ampua hänet. Tandey ei kuitenkaan pystynyt ampumaan haavoittunutta sotilasta, joten päästi hänet menemään. Saksalaissotilas nyökkäsi kiitokseksi ja meni menojaan. Myöhemmin on käynyt ilmi, että tuo saksalaissotilas oli todennäköisesti Adolf Hitler. Täyttä varmuutta asiasta ei voida saada, mutta mikäli näin todella oli, yksi laukaus olisi muuttanut koko 1900-luvun historian ja miljoonat ihmiset olisivat säästäneet henkensä. Yksi laukaus ja toista maailmansotaa ei olisi ehkä koskaan käyty.

Perhosvaikutus -teorian mukaan perhosen siiven isku Brasiliassa voi aiheuttaa tornadon Teksasissa. Ajatus liittyy kaaosteoriaan - mitättömältä vaikuttava tapahtuma voi johtaa suurempiin tapahtumiin ja lopulta aiheuttaa suuria mullistuksia tulevaisuudessa. Perhosen siivet iskivät myös 28. kesäkuuta 1914. Tuolloin Itävalta-Unkarin arkkiherttua Frans Ferdinand oli vaimonsa kanssa käymässä Sarajevossa. Pariskunnan epäonneksi heidän autonkuljettaja ajoi auton suoraan serbiterroristi Gavrilo Principin tielle. Princip ampui molemmat. Itävalta-Unkari suivaantui salamurhasta ja kuukautta myöhemmin julisti sodan Serbialle. Euroopan monimutkaiset sotilasliitot toimivat tehokkaasti - ja suistivat maanosan ensimmäiseen maailmansotaan. Yksi salamurha - toki dramaattinen tapahtuma yksinkin - johti ihmiskunnan historian siihen asti laajimpaan ja verisimpiin konfliktiin. Yksi laukaus ja ensimmäinen maailmansota syttyi. Toinen laukaus ja toinen olisi ehkä vältetty. Tapahtumien seurauksia ei aina voi etukäteen aavistaa - hyvältä vaikuttava teko voi johtaa odottamattoman tuhoisaan lopputulokseen tai tuhoisammat tapahtumat ovat voineet vain estää jotakin vielä pahempaa tapahtumasta:

Jos Hitler olisi kuollut 1. maailmansodassa, mitä olisi seurannut? Ehkäpä Hitlerin valtaannousu esti jotakin vielä hullumpaa ihmistä pääsemään valtaan, joka olisi saanut käsiinsä ydinaseita ja tuhonnut lopulta koko maailman... Ehkä kyseinen hullu kuoli 2. maailmansodan taistelutantereella, emmekä siksi tiedä hänestä. Tai ehkä hän ei syntynytkään, koska hänen vanhempansa kuolivat jo nuorina keskitysleirillä? Toisaalta, ehkä joku holokaustissa kuollut olisi keksinyt tehokkaan ja ympäristöystävällisen energiamuodon, joka seurauksena monet 2010-luvun ongelmista olisivat poispyyhittyjä. Miljoonat ihmiset olisivat säästäneet henkensä ja 2. maailmansota olisi vältetty. Ehkä.

kicks self-tanning lotion

Aiemmat kokemukseni itseruskettavista ajoittuvat lähinnä discotanssiaikoihini, jolloin ei ollut mitään väliä merkistä tai sen laadusta, pääasia että väriä oli paljon. Usein saattoi mennä kokonainen pullo dovea (kyllä, sitä kuuluisaa dovea) 'pohjarusketukseksi', johon sitten lisättiin jokaisena kisapäivänä myöskin kokonainen pullollinen suihkutettavaa garnieria ja silti näytettiin lakanoilta lavalla.

Mulla on kuitenkin melkoinen painajaisnäky siitä, kuinka kesän ensimmäiset viikot (sekä mun 18v allasbileet) menee nolostelemalla kun ei ole minkäännäköistä pohjaväriä valmiina, joten päätin kumota itseruskettavatraumani ja kokeilla paljon kehuttua Kicksin versiota.

Kuorin ensin suihkussa ihoni Freemanin sugar srubilla ja kuorintahanskoilla, jonka jälkeen rasvasin ja kosteutin ihon huolella tavallisella kosteusvoiteella. Tämän imeydyttyä lähdin läträämään tuon ruskettavan kanssa, ja omat kokemukseni tuotteesta olivat lähinnä tämän sorttisia:

+ itseruskettava joka ei haise! onko tämä edes mahdollista t. entinen doveen tottunut

+ väriltään tumma ja hieman kiiltelevä, joten erottaa hyvin mihin on jo levittänyt

+ jonkinnäköisiä tuloksia näkee jo muutamankin minuutin kuluttua

+ kuivuu suht nopeaan eikä iho jää kovin tahmaiseksi

- hieman juoksevaa, joten roiskii ja tippuu pisin lattiaa helposti

tuloksista pistän päivitystä myöhemmin, luultavasti jo huomenna, kun on saanut yön yli väri vaikuttaa. mitä onko teillä muilla minkälaisia kokemuksia ko. tuotteesta?

wednesday wishlist.

koska tunnetusti rakastan kaikenlaista haaveilua, listojen ja kollaasien tekoa sekä otsikkojen alkukirjainten matchausta, on aika hieman koota yhteen tämänhetkisiä toivejuttuja. joululahjatoiveita tai muuten vaan yleiseltä 'haluan' -listalta, u name it. mulla on kuitenkin keväällä iso reissu tulossa johon pyrin parhaani mukaan säästämään, joten hirveän paljon en kuitenkaan viitsisi lähteä laittamaan haluamisiani täytäntöön. ainahan sitä saa kuitenkin haaveilla, pyöritellä mielessä ja ajatella, että jos vaikka sittenkin...;)

kahvinkeitin on yksi, mikä on pyörinyt mielessä enemmän tai vähemmän viimeaikoina. omistan kyllä nescafén kapselikahvikoneen ja se onkin palvellut tehtäväänsä erittäin hyvin, mutta silti perinteisen suodatinkahvin kaipuu on melkoinen! meillä pyörii myös muutama kahvipaketti kaapeissa tuparilahjoina sukulaisilta - jotka ovat ilmeisesti myös sitä mieltä, että meidän tulisi ostaa kunnon keitin - joten eiköhän se keitinkin meille piakkoin eksy...

'keräilen' tuota iittalan taika -sarjan mustavalkokuosia, taino lähinnä noita kulhoja. mä en ole ikinä oikeen osannut syödä lautasista, matalista puhumattakaan! mä olen jo monen monta vuotta vetänyt oikeastaan kaiken tuollaisista kulhoista joita äidilläni oli muutamia, ja nyt omillani asuvana olen itse alkanut pyytää lahjaksi tosiaan noita mustavalkoisia. tällä hetkellä omistan vasta neljä kulhoa ja hätä on kova kun ne ovat kaikki samaan aikaan pesussa, hah!

kuulun niihin ihmisiin, jotka tykkäävät pitää (etenkin) kotona vähän hienompia 'vaatteita' ja useimmiten heilun yhdistelmässä alusmekko + aamutakki. omistan näitä jo useampia, mutta näitten suhteen minuun pätee sanonta 'koskaan ei voi olla liikaa'! h&m valikoimista on ainakin tähän mennessä löytynyt juuri etsimiäni ja aika ajoin käynkin tsekkaamassa, josko olisi tullut uusia hamstrattavia. h&m:stä löytyy myös tällä hetkellä poikkeuksellisen ihania koruja, joita en olekaan pitkiin aikoihin ostanut. etenkin tuo viininpunainen upeus tekisi ehdottomasti mieli käydä kotiuttamassa!

olen luottanut huulimeikissäni dioriin jo useamman vuoden ja viimeisin löytöni on merkin fluidstick -huulipuna, joka on nimensä mukaisesti hieman nestemäisemmässä muodossa olevaa punaa. käytän lähes aina vielä punan päällä myöskin diorin lip maximizeria, joka tuo muuten mattapintaiseen sävyyn ihanan kiillon sekä omasta mielestäni myöskin tuota täyteläisempien huulien illuusiota. toisensävyinen puna olisikin siis tällä hetkellä hakusessa, jo omistamani on hieman oranssiin taittava kirkkaanpunainen josta olen pitänyt todella paljon!

Rauhannobel Euroopalle

Tänä vuonna Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin Euroopan Unionille huomionosoituksena sen osuudesta yli 60 vuotta jatkuneeseen rauhaan Euroopassa. Osoittaa lyhytnäköisyyttä puhua tässä yhteydessä Ateenan mellakoista: vuosina 1900-1949 Euroopassa nähtiin kaksi tuhoisaa maailmansotaa, useita muita sotia ympäri maanosaa, pari vallankumousta ja lähes koko maanosan laajuinen kansanmurha. Euroopan unioni perustettiin estämään sotia Euroopassa ja siinä se on jäsenmaidensa osalta onnistunut. Nationalismin nousu edelsi kumpaakin maailmansotaa, mutta eri maiden välinen yhteistyö vähentää vastakkainasettelua ja tuo enemmän rauhaa.

Rauhantila ei tietenkään ole koskenut koko Eurooppaa - Balkanin sodista ei ole vielä 20 vuottakaan. Balkanin maat eivät ole EU-maita, joten Euroopan Unionia niistä tuskin voi syyttää. Lisäksi ensimmäinen maailmansotakin alkoi juuri Balkanilta. Osasyynä sodan leviämiseen oli juuri eri valtioiden välinen kilpailu ja liittoumat toisiaan vastaan.

Nobelin rauhanpalkinto on myönnetty monille aktiivisesti rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta töitä tehneille: Martin Luther King, Dalai Lama, äiti Teresa tai Nelson Mandela ansaitsivat varmasti palkintonsa. Vaikka EU ei ole yhtä aktiivisesti tehnyt töitä rauhan puolesta, ole onnistunut kaikissa toimissaan eikä ole ollut ainoa rauhantuoja viime vuosikymmeninä, Nobel meni oikeaan osoitteeseen.

Maailmanloppu tuli ja meni

Maya-kalenterin pitkälaskun 13. Baktun -ajanjakso tuli päätökseen 21 päivä - tai toisen tulkinnan mukaan se päättyy tänään. Mayojen mytologian mukaan elämme järjestyksessä kolmannessa maailmassa ja edellisen elinikä oli 13 baktunia. Mayat eivät silti ennustaneet maailmanloppua, ja vaikka olisivat ennustaneet, kuka nyt ottaa tosissaan muinaisia ennustuksia?

Mutta joskus sekin voi vielä koittaa, ihan riippumatta siitä, tarkoitetaanko ihmiskunnan, maapallon vai universumin tuhoa. Maapalloa on kohdannut jo useita massasukupuuttoja sen yli miljardin vuoden aikana, kun elämää on täältä löytynyt. Viimeisimmän "maailmanlopun" aiheutti Jukatanille osunut asteroidi 65 miljoonaa vuotta sitten. Siinä rytäkässä dinosauruksetkin katosivat. Aurinkokaan ei paistele ikuisesti. Miljardien vuosien päästä se laajenee ja nielaisee Merkuriuksen ja Venuksen - ehkä maankin. Lopulta koko universuminkin elinaika voi olla rajallinen. Universumi syntyi 13,7 miljardia vuotta sitten alkuräjähdyksessä ja on laajentunut sen jälkeen. Ehkä universumi jatkaa laajenemistaan. Kunnes on miljardien miljardien vuosien kuluttua kuluttanut kaiken energiansa ja hiipuu pois tähtien sammuessa. Eihän tämä dramaattisuudessaan aivan Ilmestyskirjaa vastaa, mutta toinen teoria lähtee siitä, että laajentuminen ei jatku ikuisesti. Sen sijaan jonakin päivänä universumi alkaa taas painua kasaan ja palaa alkuräjähdystä edeltävään tilaan. Suurta romahdusta seuraisi ehkä uusi alkuräjähdys ja uusi universumi. Aika olisi syklistä ja kiertäisi ikuista kehää, kuten mayat ja buddhalaiset asian näkevät. Loppua seuraisi aina uusi alku eikä lopullista maailmanloppua koskaan tulisikaan.

Maailmanloppu ehkä koittaa joskus kaukaisessa tai lähemmässä tulevaisuudessa, mutta miksi odottaa tai pelätä sitä? Henkilökohtainen maailmanloppu kohtaa meitä kaikkia - kun kuolemme. Kannattaa siis keskittyä siihen elämään ja nykyhetkeen enemmän kuin tulevaisuuteen ja kuolemaan. Jos sinusta tuntuu, että haluat myydä koko omaisuutesi köyhille, niin tee se. Siitä on köyhille enemmän hyötyä jos maailmanloppuun on vielä aikaa.

Goussainville

Luin joskus viime vuoden puolella suomalaisen iltapäivälehden sivuilta jutun Pariisin ulkopuolella sijaitsevasta hylätystä kaupungista nimeltä Goussainville. Nimi oli tottakai pakko painaa mieleen, olinhan mä haaveillut jo pitkään erilaisiin hylättyihin paikkoihin tutustumisesta, mun seikkailusuunnitelmat vain olivat katuneet siihen ettei kukaan ollut ennen innostunut lähtemään mukaan.

Niimpä eräänä sunnuntaina töiden jälkeen napattiin suomalaisen au pair-kaverin kanssa RER D kohti pohjoista. Alkuun vähän ihmettelin että miksi hylätyssä kaupungissa on toimiva juna-asema, kunnes pienellä lukemisella selvisi että tuo hylätty kylä onkin vain pieni osa yli kolmenkymmennentuhannen asukkaan kunnasta. Junassa kieltämättä hieman kuumoteltiin koska Pariisin lähiöistä vain lännellä on hyvä maine, mutta rujosta ulkokuorestaan huolimatta saatiin kuitenkin olla ihan rauhassa. Näiden kuvien hylätyn kylän lisäksi Goussainville näytti kieltämättä muutenkin aika ankealta, hyh en ikinä haluaisi asua tuollaisessa paikassa.

 Koko paikka ei siis todellakaan ollut niin hylätty kuin nettiartikkelit antoivat ymmärtää. Itse hylätty "kylä" löytyi parin kilometrin kävelytmatkan päästä asemasta, ja koostui lähinnä yhdestä tiestä. Hylättyjen talojen seasta löytyi myös hyväkuntoisempia ja asuttuja, sekä kasa maisemia pilaavia autoja. Keskellä tätä kaikkea oli jopa hevosklubi. Ihmisiäkin tuli vastaan. Tästä huolimatta tunnelma oli kuitenki aavemainen ja paikka oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Näin jälkeenpäin huomasin että paikasta olisi löytynyt myös hylätty kartano, ehkäpä siis matkaan Goussainvilleen joskus toistekin. Näissä maisemissa olisi myös ihan mahtavaa järjestää joku apokalypsi-photoshoot, saa nähdä saanko ketään innostumaan.

Syy Goussainvillen autioitumiseen löytyy 70-luvulla sattuneesta lentokoneonnettomuudesta, joka tappoi syöksyessään kuusi kyydissä ollutta ja kahdeksan maan pinnalla ollutta ihmistä, sekä pian tämän jälkeen avatun Charles de Gaulle-lentokentän aiheuttamasta melusta. Kuitenkaan itse paikanpäällä en kiinnittänyt mitään huomiota lentokoneisiin, mikä voi toisaalta johtua tottumuksesta. Kuten kuvista näkyy, me saavuttiin paikalle aika myöhään iltapäivästä. Takaisin lähtiessä ilta alkoikin jo hämärtyä, mikä tosin toi lisää tunnelmaa jo valmiiksi harmaaseen säähän. Kuvat tuli editoitua aika tummiksi, mutta vaikka itse sanonkin niin olen aika tyytyväinen tähän tunnelmaan. Tämä kokemus sai mut innostumaan entistä enemmän hylättyjen paikkojen tutkimisesta, mulla onkin jo pari seuraavaa mahdollista kohdetta mielessä. Unelmahan olisi päästä tutkimaan hylättyjä metroasemia, mutta niihin pääsy taitaa olla lähes mahdotonta ja lisäksi laitonta. Lisää kuitenkin aiheesta tulevaisuudessa, mulla alkaa nyt siivousurakka ennen töiden aloittamista, heihei!

Elämä vai kuolema?

Belgiasta kuului surullisia uutisia, kun kaksi kuuroa miestä, saivat eutanasian. Miksi? Molemmat olivat sokeutumassa. Lääkärit hyväksyivät anomuksen eutanasialle, koska tila olisi "sietämätöntä kärsimystä". Siitäkin huolimatta, että kuurosokeus ei aiheuta fyysista kipua eikä tapa. Siitäkin huolimatta, että kuurosokeille on tarjolla apuvälineitä ja palveluita. Siitäkin huolimatta, että kuurosokeille on tuntoaistiin perustuvia kommunikaatiokeinoja, kuten taktiili viittomakieli. Siitäkin huolimatta, että kuurosokeana elämä ei ole ohi.

Kun vamman tai sairauden kanssa voi elää, pitäisi tarjota kuntoutusta, apuvälineitä ja tarvittaessa terapiaa, eikä kuolemaa. Sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen voi olla raskas tie, mutta eihän elämä ole aina helppoa. Tiedän monta kuurosokeaa jotka elävät rikasta elämää, eivätkä varmastikaan kärsi kuurosokeudestaan, vaikka joskus sen hyväksyminen on saattanut olla vaikeaa. Kärsimys syntyy useimmiten vain omassa mielessä, sen mukaan miten sairauteen tai vammaan suhtautuu. Jos pitää kuurosokeutta kärsimyksenä, niin tuleehan siitä sitä. Tieto sokeutumisesta varmasti aluksi järkyttää, mutta tosiasia kuitenkin on, että kukaan ei tiedä omasta tulevaisuudestaan. Paitsi että kuolemme. Ei elämä ole koskaan täydellistä, mutta kannattaa se katsoa loppuun asti.

Jos ihminen on suurissa tuskissa, tekee hidasta kuolemaa ja haluaa kuolla, kai hänelle pitää siihen antaa mahdollisuus. Ymmärrän, että jonkun mielestä kuulostaa epäreilulta sanoa kenellä on "oikeus kuolla" ja kenellä ei, mutta ei se voi niinkään mennä, että mikä tahansa kelpaa syyksi eutanasialle. Pieni kärjistys: Jos masennusta sairastava ilmoittaa halustaan kuolla, annetaanko hänellekin myrkkypiikki? Eutanasia ei ole vaihtoehto niin kauan kun vielä löytyy tie elämään.

Lisäys 15. tammikuuta: Suomen Kuurosokeat ry:n kannanotto aiheesta. Lisäksi kanadalaisen kuurosokean Christine "Coco" Roschaert kirjoitti tapahtumasta blogissaan Tactile the world.

Follow my blog with Bloglovin

VIIMME AIKOINA OLEN

VIIMME AIKOINA OLEN ...

En oo pitkään aikaan kertonut kuulumisia, joten nyt tulee kuvia ja tekstiä. Valmistautukaa kunnon pitkään postaukseen :-D

  Tullu herättyä kolmen aikaan yöllä, että ehdin 5:20 lähtevään junaan kohti helsinkiä. Istuttu junassa 6h kattomalla netfliksiä ja tuntu ettei tuo matka lopu ikinä kun olin niin väsynyt. Ja tottakai vr oli myöhässä..

  Tosi reipas minä, hirmuset silmäpussit ja huomaa kyllä että olin väsynyt :-D Ja helsingissä viimein, kiva kun oulusta lähti niin paisto jo aurinko ja pistin kesävaatteet päälle ja kun helsingistä tuli junasta ulos niin oli iha harmaata ja sato vettäki..

  Tullu käytyä poikaystävän kans vähä lenkillä ft: ihana koiruli. Ja tullu myös vähä hassuteltua ipadin kameralla :-D Nauroin oikeesti veet silmissä tolle kuvalle :D

  Istuttua kuumassa bussissa, ei ollu kiva ku ei ollu ees ilmastointia ja oli oikeesti kuuma.. Ja sitten junassa takasin ouluun päin, ylläri et se vr oli taas myöhässä ja olin joskus yhden aikaan yöllä vasta oulussa.

  Palvottua aurinkoa ja polkiin tuona päivänä n. 20 kilsaa. Sekä tullut muutenkin käytyä lenkillä. Oli muuten hyvä pyöräillä kun mittari näytti +27 varjossa. Kokeillut kampausta hannan yo juhliin ja pelannut nettikasinoita ja löysin muuten hyvät kasinobonukset!

  Mutta kampaus vaihtuikin vähän erinlaiseksi, valmistautumassa hannan yo juhliin. Ja sitten tullu juhlittuu kun mun vauvasta tuli vihdoin ylioppinut.

  Sitte jatkanut baariin juhlimaan vielä hannaa ja juhlin sitä ettei ollut juhlia :-D Mihin muuallekkaan päädyttiin kun tivoliin. Ja näköjään ollaa otettu saken kans tämmönen hieno kuva :-D Toi toinen kuva on joltai päivältä kun käytiin zeppeliinissä.

3 asiaa, joista pidän…

KOLME ASIAA

3 asiaa, joista pidän…

• Matkustamisesta
• Hyvästä ruuasta/ hyvä aamupala
• Liikunnasta

3 asiaa, joista en pidä…

• Sotkusta
• Valehtelusta
• Riitelystä

3 asiaa, joita tein viikonloppuna…

• Vietin syntymäpäivääni
• Näin sukulaisia  ♥
• Rentouduin

3 asiaa, jotka osaan…

• Kertoa, että välitän
• Kuunnella, sekä olla tukena
• Jättää tärkeät asiat viime tippaan

3 asiaa, joita en osaa…

• Olla kärsivällinen
• Tehdä nopeita päätöksiä
• Käyttää rahani aina viisaasti

3 asiaa, jotka haluaisin osata…

• Puhua paremmin englantia ja ruotsia
• Jännittää vähemmän turhia asioita
• Ajatella asioista enemmän positiivisesti

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…

• Muutama essee sekä muita koulujuttuja
• Viedä ylimääräiset vaatteet kirpparille
• Siivota sekä pestä pyykkiä

3 asiaa, joista stressaan…

• Tekemättömät asiat
• Työt & koulu
• Henkilökohtaiset asiat

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…

• Saunominen
• Liikunta
• Nettikasinot

3 asiaa, joista puhun usein…

• Ystävät
• Töistä & koulusta
• Sisustamisesta

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…

• Urheiluvaatteet
• Erinlaiset takit
• Rennot golleget

3 asiaa, joita en pue päälleni…

• Leveät lahkeet
• Nyöri balleriinat
• Farkkuliivit

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…

• Ison kasan uusia vaatteita
• Uuden ruokapöydän
• Uudet kivat yöpöydät meille

3 asiaa, joista unelmoin…

• Perheeni ja muut läheiseni pysyisivät terveenä
• Pääsisin kiertämään maailmaa enemmän
• Sekä pääsisin asumaan ulkomaille joksikin ajaksi

3 asiaa, joita pelkään…

• Syvää vettä
• Hämähäkit ja käärmeet
• Yksin kävelemistä pimeällä..

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…

• Matkustaminen Norjaan tai jonnekkin lämpimään
• Opinnoista valmistuminen
• Toivon juuri nyt läheisteni puolesta eri asioita

10 + 1 faktaa minusta

10 + 1 faktaa minusta

1. Pelkään eniten hammaslääkäreitä, mutta hyvänä kakkosena tulee ukkonen sekä käärmeet..

2. Mulla on tapana koukuttautua yhteen biisiin kerrallaan ja kuunnella sitä toistolla niin kauan, että kyseinen biisi on ihan kulutettu puhki.

3. Olen herkkä varsinkin jos on kyse eläimistä, tärkeistä ihmisistäni, vanhuksista tai ihan vaan Disney - leffoista.

4. Olen ehkä maailman kärsimättömin tyyppi. Vihaan jonottamista, odottamista, vitkuttelua ja ihmisiä jotka tekevät asiat hitaasti.

5. Olen nirso karkkien suhteen. Siksi käyn useasti makuunissa, jotta voin valita sieltä laarista just ne oikean väriset karkit mistä tykkään. :-D Esim missä x - parhaat on violetit, vihreät ja punaiset. Aarrearkusta lähtee pussiin vain siniset karkit. :-D

6. Olen eläinrakas! Mennessäni käymään kotikotona, jos heidän naapurinsa kissa on ulkona, minun on pakko ottaa heidän kissansa mukaani sisään. Kauhistuttaakin ajatus, että kissa joutuisi olemaan yksin ulkona kylmässä. (Toki tähän on lupa naapurilta. Ja jos heidän omistajansa huomaa minun olleen kylässä vanhemmillani, hän tulee soittamaan ovikelloa ja tuo kisunsa moikkaamaan minua :-D )

7. Mulla on todettu lukihäiriö oikeastaan ihan sattumalta. Yläasteella usein mietin vain, miksi äidinkielen aineissa mun lauserakenteet sekä yhdyssanat olivat miten sattuu. Eikä kielet tarttunut mun päähän millään.. Yritän aina oikolukea postaukseni moneen kertaa ennen julkaisua, mutta en aina silti itse huomaa kaikkia virheitä.

8. Olen maailman huonoin tekemään päätöksiä, olipa kyseessä sitten pieni tai iso asia.

9. Olen aika ujo aluksi uusien ihmisten seurassa, ja kunnolla minuun tutustuminen voi viedä hetken. Sekä kestää kauan, ennen kuin päästän ihmisen "lähelleni".

10. Minulla on vilkas mielikuvitus, varsinkin kun olen yksin kotona.. Pidän yleensä jotain sarjaa tietokoneelta päällä yksin olessani, etten kuule kaikkia pieniä kolahduksia. Sekä en voi pitää silmiäni kiinni meikkejä pestessä tai todellakaan laittaa silmiäni kiinni suihkussa, kun olen yksin.. :-D

11. Googletan jokaisen vaivani ja etsin eri diagnooseja sivustoilta, joskus jopa keskustelupalstoilta. Viimeksi kun ranteeni oli kipeä, olin varma että kyseessä on kasvain ja sain jännittää lähenevää lääkäriaikaa. Tämän asian takia tiedän myös paljon eri sairauksista.

in / out part 4

Marmorikuvio

Monissa blogeissa sekä pinterestissä on tullut vastaan sisutuksessa marmorikuvio. Aiemmin en ole kyseiseen kuvioon kiinnittänyt huomiota, mutta pikkuhiljaa olen alkanut lämmetä kyseiselle kuviolle. Mua houkuttelis eniten noi tietokoneen kuoret, mistähän tuollaisia saa?

Leopardikuosi

Kyseinen kuva oli mulla kauvan mietinnässä meneekö tämä in vai out osioon. Päädyin kuitenkin laittamaan sen tähän, koska itse olen alkanut lämpeämään leopardikuosille. Varsinkin olisi kiva löytää leokuosinen takki sekä kengät.

Nilkkurit paksulla korolla

Muistan, kun vasemman puoleiset  Jeffrey Campbellit tuli muotiin ja ajattelin heti etten ikinä kyseisiä kenkiä voisi edes kuvitella omaan jalkaani paksun koron ansiosta. Mutta nyt muutaman vuoden jälkeen voisin haluta itselleni kyseiset yksilöt, sekä muutamat muut paksulla korolla olevat nilkkurit.

Kiilakorkotennarit

En oo oikeen ikinä lämmennyt näille kiilakorko tennareille, enkä myöskään tennarikorkkareille. Mun mielestä tennarit sekä korkkarit pitää pitää toisista erillään..

Eläinaiheiset puhelimenkuoret

Mun mielestä kyseiset puhelimenkuoret oli hauskoja, kun olin ala-asteella. Mutta nykyään nää kyseiset kuoret ei enää iske..

Läpinäkyvät laukut

En ole ikinä lämmennyt näille läpinäkyville laukuille.. Mun mielestä on aika kauheen näköstä, jos kyseisessä laukussa on vielä tavarat ihan hujanhajan. Ehdoton nounou.

Mitä mieltä te ootte?