Goussainville

Luin joskus viime vuoden puolella suomalaisen iltapäivälehden sivuilta jutun Pariisin ulkopuolella sijaitsevasta hylätystä kaupungista nimeltä Goussainville. Nimi oli tottakai pakko painaa mieleen, olinhan mä haaveillut jo pitkään erilaisiin hylättyihin paikkoihin tutustumisesta, mun seikkailusuunnitelmat vain olivat katuneet siihen ettei kukaan ollut ennen innostunut lähtemään mukaan.

Niimpä eräänä sunnuntaina töiden jälkeen napattiin suomalaisen au pair-kaverin kanssa RER D kohti pohjoista. Alkuun vähän ihmettelin että miksi hylätyssä kaupungissa on toimiva juna-asema, kunnes pienellä lukemisella selvisi että tuo hylätty kylä onkin vain pieni osa yli kolmenkymmennentuhannen asukkaan kunnasta. Junassa kieltämättä hieman kuumoteltiin koska Pariisin lähiöistä vain lännellä on hyvä maine, mutta rujosta ulkokuorestaan huolimatta saatiin kuitenkin olla ihan rauhassa. Näiden kuvien hylätyn kylän lisäksi Goussainville näytti kieltämättä muutenkin aika ankealta, hyh en ikinä haluaisi asua tuollaisessa paikassa.

 Koko paikka ei siis todellakaan ollut niin hylätty kuin nettiartikkelit antoivat ymmärtää. Itse hylätty "kylä" löytyi parin kilometrin kävelytmatkan päästä asemasta, ja koostui lähinnä yhdestä tiestä. Hylättyjen talojen seasta löytyi myös hyväkuntoisempia ja asuttuja, sekä kasa maisemia pilaavia autoja. Keskellä tätä kaikkea oli jopa hevosklubi. Ihmisiäkin tuli vastaan. Tästä huolimatta tunnelma oli kuitenki aavemainen ja paikka oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Näin jälkeenpäin huomasin että paikasta olisi löytynyt myös hylätty kartano, ehkäpä siis matkaan Goussainvilleen joskus toistekin. Näissä maisemissa olisi myös ihan mahtavaa järjestää joku apokalypsi-photoshoot, saa nähdä saanko ketään innostumaan.

Syy Goussainvillen autioitumiseen löytyy 70-luvulla sattuneesta lentokoneonnettomuudesta, joka tappoi syöksyessään kuusi kyydissä ollutta ja kahdeksan maan pinnalla ollutta ihmistä, sekä pian tämän jälkeen avatun Charles de Gaulle-lentokentän aiheuttamasta melusta. Kuitenkaan itse paikanpäällä en kiinnittänyt mitään huomiota lentokoneisiin, mikä voi toisaalta johtua tottumuksesta. Kuten kuvista näkyy, me saavuttiin paikalle aika myöhään iltapäivästä. Takaisin lähtiessä ilta alkoikin jo hämärtyä, mikä tosin toi lisää tunnelmaa jo valmiiksi harmaaseen säähän. Kuvat tuli editoitua aika tummiksi, mutta vaikka itse sanonkin niin olen aika tyytyväinen tähän tunnelmaan. Tämä kokemus sai mut innostumaan entistä enemmän hylättyjen paikkojen tutkimisesta, mulla onkin jo pari seuraavaa mahdollista kohdetta mielessä. Unelmahan olisi päästä tutkimaan hylättyjä metroasemia, mutta niihin pääsy taitaa olla lähes mahdotonta ja lisäksi laitonta. Lisää kuitenkin aiheesta tulevaisuudessa, mulla alkaa nyt siivousurakka ennen töiden aloittamista, heihei!