Tänä vuonna Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin Euroopan Unionille
huomionosoituksena sen osuudesta yli 60 vuotta jatkuneeseen rauhaan
Euroopassa. Osoittaa lyhytnäköisyyttä puhua tässä yhteydessä Ateenan
mellakoista: vuosina 1900-1949 Euroopassa nähtiin kaksi tuhoisaa
maailmansotaa, useita muita sotia ympäri maanosaa, pari vallankumousta
ja lähes koko maanosan laajuinen kansanmurha. Euroopan unioni
perustettiin estämään sotia Euroopassa ja siinä se on jäsenmaidensa
osalta onnistunut. Nationalismin nousu edelsi kumpaakin maailmansotaa,
mutta eri maiden välinen yhteistyö vähentää vastakkainasettelua ja tuo
enemmän rauhaa.
Rauhantila ei tietenkään ole koskenut koko Eurooppaa - Balkanin sodista
ei ole vielä 20 vuottakaan. Balkanin maat eivät ole EU-maita, joten
Euroopan Unionia niistä tuskin voi syyttää. Lisäksi ensimmäinen
maailmansotakin alkoi juuri Balkanilta. Osasyynä sodan leviämiseen oli
juuri eri valtioiden välinen kilpailu ja liittoumat toisiaan vastaan.
Nobelin rauhanpalkinto on myönnetty monille aktiivisesti rauhan ja
ihmisoikeuksien puolesta töitä tehneille: Martin Luther King, Dalai
Lama, äiti Teresa tai Nelson Mandela ansaitsivat varmasti palkintonsa.
Vaikka EU ei ole yhtä aktiivisesti tehnyt töitä rauhan puolesta, ole
onnistunut kaikissa toimissaan eikä ole ollut ainoa rauhantuoja viime
vuosikymmeninä, Nobel meni oikeaan osoitteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti