kicks self-tanning lotion

Aiemmat kokemukseni itseruskettavista ajoittuvat lähinnä discotanssiaikoihini, jolloin ei ollut mitään väliä merkistä tai sen laadusta, pääasia että väriä oli paljon. Usein saattoi mennä kokonainen pullo dovea (kyllä, sitä kuuluisaa dovea) 'pohjarusketukseksi', johon sitten lisättiin jokaisena kisapäivänä myöskin kokonainen pullollinen suihkutettavaa garnieria ja silti näytettiin lakanoilta lavalla.

Mulla on kuitenkin melkoinen painajaisnäky siitä, kuinka kesän ensimmäiset viikot (sekä mun 18v allasbileet) menee nolostelemalla kun ei ole minkäännäköistä pohjaväriä valmiina, joten päätin kumota itseruskettavatraumani ja kokeilla paljon kehuttua Kicksin versiota.

Kuorin ensin suihkussa ihoni Freemanin sugar srubilla ja kuorintahanskoilla, jonka jälkeen rasvasin ja kosteutin ihon huolella tavallisella kosteusvoiteella. Tämän imeydyttyä lähdin läträämään tuon ruskettavan kanssa, ja omat kokemukseni tuotteesta olivat lähinnä tämän sorttisia:

+ itseruskettava joka ei haise! onko tämä edes mahdollista t. entinen doveen tottunut

+ väriltään tumma ja hieman kiiltelevä, joten erottaa hyvin mihin on jo levittänyt

+ jonkinnäköisiä tuloksia näkee jo muutamankin minuutin kuluttua

+ kuivuu suht nopeaan eikä iho jää kovin tahmaiseksi

- hieman juoksevaa, joten roiskii ja tippuu pisin lattiaa helposti

tuloksista pistän päivitystä myöhemmin, luultavasti jo huomenna, kun on saanut yön yli väri vaikuttaa. mitä onko teillä muilla minkälaisia kokemuksia ko. tuotteesta?

wednesday wishlist.

koska tunnetusti rakastan kaikenlaista haaveilua, listojen ja kollaasien tekoa sekä otsikkojen alkukirjainten matchausta, on aika hieman koota yhteen tämänhetkisiä toivejuttuja. joululahjatoiveita tai muuten vaan yleiseltä 'haluan' -listalta, u name it. mulla on kuitenkin keväällä iso reissu tulossa johon pyrin parhaani mukaan säästämään, joten hirveän paljon en kuitenkaan viitsisi lähteä laittamaan haluamisiani täytäntöön. ainahan sitä saa kuitenkin haaveilla, pyöritellä mielessä ja ajatella, että jos vaikka sittenkin...;)

kahvinkeitin on yksi, mikä on pyörinyt mielessä enemmän tai vähemmän viimeaikoina. omistan kyllä nescafén kapselikahvikoneen ja se onkin palvellut tehtäväänsä erittäin hyvin, mutta silti perinteisen suodatinkahvin kaipuu on melkoinen! meillä pyörii myös muutama kahvipaketti kaapeissa tuparilahjoina sukulaisilta - jotka ovat ilmeisesti myös sitä mieltä, että meidän tulisi ostaa kunnon keitin - joten eiköhän se keitinkin meille piakkoin eksy...

'keräilen' tuota iittalan taika -sarjan mustavalkokuosia, taino lähinnä noita kulhoja. mä en ole ikinä oikeen osannut syödä lautasista, matalista puhumattakaan! mä olen jo monen monta vuotta vetänyt oikeastaan kaiken tuollaisista kulhoista joita äidilläni oli muutamia, ja nyt omillani asuvana olen itse alkanut pyytää lahjaksi tosiaan noita mustavalkoisia. tällä hetkellä omistan vasta neljä kulhoa ja hätä on kova kun ne ovat kaikki samaan aikaan pesussa, hah!

kuulun niihin ihmisiin, jotka tykkäävät pitää (etenkin) kotona vähän hienompia 'vaatteita' ja useimmiten heilun yhdistelmässä alusmekko + aamutakki. omistan näitä jo useampia, mutta näitten suhteen minuun pätee sanonta 'koskaan ei voi olla liikaa'! h&m valikoimista on ainakin tähän mennessä löytynyt juuri etsimiäni ja aika ajoin käynkin tsekkaamassa, josko olisi tullut uusia hamstrattavia. h&m:stä löytyy myös tällä hetkellä poikkeuksellisen ihania koruja, joita en olekaan pitkiin aikoihin ostanut. etenkin tuo viininpunainen upeus tekisi ehdottomasti mieli käydä kotiuttamassa!

olen luottanut huulimeikissäni dioriin jo useamman vuoden ja viimeisin löytöni on merkin fluidstick -huulipuna, joka on nimensä mukaisesti hieman nestemäisemmässä muodossa olevaa punaa. käytän lähes aina vielä punan päällä myöskin diorin lip maximizeria, joka tuo muuten mattapintaiseen sävyyn ihanan kiillon sekä omasta mielestäni myöskin tuota täyteläisempien huulien illuusiota. toisensävyinen puna olisikin siis tällä hetkellä hakusessa, jo omistamani on hieman oranssiin taittava kirkkaanpunainen josta olen pitänyt todella paljon!

Rauhannobel Euroopalle

Tänä vuonna Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin Euroopan Unionille huomionosoituksena sen osuudesta yli 60 vuotta jatkuneeseen rauhaan Euroopassa. Osoittaa lyhytnäköisyyttä puhua tässä yhteydessä Ateenan mellakoista: vuosina 1900-1949 Euroopassa nähtiin kaksi tuhoisaa maailmansotaa, useita muita sotia ympäri maanosaa, pari vallankumousta ja lähes koko maanosan laajuinen kansanmurha. Euroopan unioni perustettiin estämään sotia Euroopassa ja siinä se on jäsenmaidensa osalta onnistunut. Nationalismin nousu edelsi kumpaakin maailmansotaa, mutta eri maiden välinen yhteistyö vähentää vastakkainasettelua ja tuo enemmän rauhaa.

Rauhantila ei tietenkään ole koskenut koko Eurooppaa - Balkanin sodista ei ole vielä 20 vuottakaan. Balkanin maat eivät ole EU-maita, joten Euroopan Unionia niistä tuskin voi syyttää. Lisäksi ensimmäinen maailmansotakin alkoi juuri Balkanilta. Osasyynä sodan leviämiseen oli juuri eri valtioiden välinen kilpailu ja liittoumat toisiaan vastaan.

Nobelin rauhanpalkinto on myönnetty monille aktiivisesti rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta töitä tehneille: Martin Luther King, Dalai Lama, äiti Teresa tai Nelson Mandela ansaitsivat varmasti palkintonsa. Vaikka EU ei ole yhtä aktiivisesti tehnyt töitä rauhan puolesta, ole onnistunut kaikissa toimissaan eikä ole ollut ainoa rauhantuoja viime vuosikymmeninä, Nobel meni oikeaan osoitteeseen.

Maailmanloppu tuli ja meni

Maya-kalenterin pitkälaskun 13. Baktun -ajanjakso tuli päätökseen 21 päivä - tai toisen tulkinnan mukaan se päättyy tänään. Mayojen mytologian mukaan elämme järjestyksessä kolmannessa maailmassa ja edellisen elinikä oli 13 baktunia. Mayat eivät silti ennustaneet maailmanloppua, ja vaikka olisivat ennustaneet, kuka nyt ottaa tosissaan muinaisia ennustuksia?

Mutta joskus sekin voi vielä koittaa, ihan riippumatta siitä, tarkoitetaanko ihmiskunnan, maapallon vai universumin tuhoa. Maapalloa on kohdannut jo useita massasukupuuttoja sen yli miljardin vuoden aikana, kun elämää on täältä löytynyt. Viimeisimmän "maailmanlopun" aiheutti Jukatanille osunut asteroidi 65 miljoonaa vuotta sitten. Siinä rytäkässä dinosauruksetkin katosivat. Aurinkokaan ei paistele ikuisesti. Miljardien vuosien päästä se laajenee ja nielaisee Merkuriuksen ja Venuksen - ehkä maankin. Lopulta koko universuminkin elinaika voi olla rajallinen. Universumi syntyi 13,7 miljardia vuotta sitten alkuräjähdyksessä ja on laajentunut sen jälkeen. Ehkä universumi jatkaa laajenemistaan. Kunnes on miljardien miljardien vuosien kuluttua kuluttanut kaiken energiansa ja hiipuu pois tähtien sammuessa. Eihän tämä dramaattisuudessaan aivan Ilmestyskirjaa vastaa, mutta toinen teoria lähtee siitä, että laajentuminen ei jatku ikuisesti. Sen sijaan jonakin päivänä universumi alkaa taas painua kasaan ja palaa alkuräjähdystä edeltävään tilaan. Suurta romahdusta seuraisi ehkä uusi alkuräjähdys ja uusi universumi. Aika olisi syklistä ja kiertäisi ikuista kehää, kuten mayat ja buddhalaiset asian näkevät. Loppua seuraisi aina uusi alku eikä lopullista maailmanloppua koskaan tulisikaan.

Maailmanloppu ehkä koittaa joskus kaukaisessa tai lähemmässä tulevaisuudessa, mutta miksi odottaa tai pelätä sitä? Henkilökohtainen maailmanloppu kohtaa meitä kaikkia - kun kuolemme. Kannattaa siis keskittyä siihen elämään ja nykyhetkeen enemmän kuin tulevaisuuteen ja kuolemaan. Jos sinusta tuntuu, että haluat myydä koko omaisuutesi köyhille, niin tee se. Siitä on köyhille enemmän hyötyä jos maailmanloppuun on vielä aikaa.

Goussainville

Luin joskus viime vuoden puolella suomalaisen iltapäivälehden sivuilta jutun Pariisin ulkopuolella sijaitsevasta hylätystä kaupungista nimeltä Goussainville. Nimi oli tottakai pakko painaa mieleen, olinhan mä haaveillut jo pitkään erilaisiin hylättyihin paikkoihin tutustumisesta, mun seikkailusuunnitelmat vain olivat katuneet siihen ettei kukaan ollut ennen innostunut lähtemään mukaan.

Niimpä eräänä sunnuntaina töiden jälkeen napattiin suomalaisen au pair-kaverin kanssa RER D kohti pohjoista. Alkuun vähän ihmettelin että miksi hylätyssä kaupungissa on toimiva juna-asema, kunnes pienellä lukemisella selvisi että tuo hylätty kylä onkin vain pieni osa yli kolmenkymmennentuhannen asukkaan kunnasta. Junassa kieltämättä hieman kuumoteltiin koska Pariisin lähiöistä vain lännellä on hyvä maine, mutta rujosta ulkokuorestaan huolimatta saatiin kuitenkin olla ihan rauhassa. Näiden kuvien hylätyn kylän lisäksi Goussainville näytti kieltämättä muutenkin aika ankealta, hyh en ikinä haluaisi asua tuollaisessa paikassa.

 Koko paikka ei siis todellakaan ollut niin hylätty kuin nettiartikkelit antoivat ymmärtää. Itse hylätty "kylä" löytyi parin kilometrin kävelytmatkan päästä asemasta, ja koostui lähinnä yhdestä tiestä. Hylättyjen talojen seasta löytyi myös hyväkuntoisempia ja asuttuja, sekä kasa maisemia pilaavia autoja. Keskellä tätä kaikkea oli jopa hevosklubi. Ihmisiäkin tuli vastaan. Tästä huolimatta tunnelma oli kuitenki aavemainen ja paikka oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Näin jälkeenpäin huomasin että paikasta olisi löytynyt myös hylätty kartano, ehkäpä siis matkaan Goussainvilleen joskus toistekin. Näissä maisemissa olisi myös ihan mahtavaa järjestää joku apokalypsi-photoshoot, saa nähdä saanko ketään innostumaan.

Syy Goussainvillen autioitumiseen löytyy 70-luvulla sattuneesta lentokoneonnettomuudesta, joka tappoi syöksyessään kuusi kyydissä ollutta ja kahdeksan maan pinnalla ollutta ihmistä, sekä pian tämän jälkeen avatun Charles de Gaulle-lentokentän aiheuttamasta melusta. Kuitenkaan itse paikanpäällä en kiinnittänyt mitään huomiota lentokoneisiin, mikä voi toisaalta johtua tottumuksesta. Kuten kuvista näkyy, me saavuttiin paikalle aika myöhään iltapäivästä. Takaisin lähtiessä ilta alkoikin jo hämärtyä, mikä tosin toi lisää tunnelmaa jo valmiiksi harmaaseen säähän. Kuvat tuli editoitua aika tummiksi, mutta vaikka itse sanonkin niin olen aika tyytyväinen tähän tunnelmaan. Tämä kokemus sai mut innostumaan entistä enemmän hylättyjen paikkojen tutkimisesta, mulla onkin jo pari seuraavaa mahdollista kohdetta mielessä. Unelmahan olisi päästä tutkimaan hylättyjä metroasemia, mutta niihin pääsy taitaa olla lähes mahdotonta ja lisäksi laitonta. Lisää kuitenkin aiheesta tulevaisuudessa, mulla alkaa nyt siivousurakka ennen töiden aloittamista, heihei!

Elämä vai kuolema?

Belgiasta kuului surullisia uutisia, kun kaksi kuuroa miestä, saivat eutanasian. Miksi? Molemmat olivat sokeutumassa. Lääkärit hyväksyivät anomuksen eutanasialle, koska tila olisi "sietämätöntä kärsimystä". Siitäkin huolimatta, että kuurosokeus ei aiheuta fyysista kipua eikä tapa. Siitäkin huolimatta, että kuurosokeille on tarjolla apuvälineitä ja palveluita. Siitäkin huolimatta, että kuurosokeille on tuntoaistiin perustuvia kommunikaatiokeinoja, kuten taktiili viittomakieli. Siitäkin huolimatta, että kuurosokeana elämä ei ole ohi.

Kun vamman tai sairauden kanssa voi elää, pitäisi tarjota kuntoutusta, apuvälineitä ja tarvittaessa terapiaa, eikä kuolemaa. Sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen voi olla raskas tie, mutta eihän elämä ole aina helppoa. Tiedän monta kuurosokeaa jotka elävät rikasta elämää, eivätkä varmastikaan kärsi kuurosokeudestaan, vaikka joskus sen hyväksyminen on saattanut olla vaikeaa. Kärsimys syntyy useimmiten vain omassa mielessä, sen mukaan miten sairauteen tai vammaan suhtautuu. Jos pitää kuurosokeutta kärsimyksenä, niin tuleehan siitä sitä. Tieto sokeutumisesta varmasti aluksi järkyttää, mutta tosiasia kuitenkin on, että kukaan ei tiedä omasta tulevaisuudestaan. Paitsi että kuolemme. Ei elämä ole koskaan täydellistä, mutta kannattaa se katsoa loppuun asti.

Jos ihminen on suurissa tuskissa, tekee hidasta kuolemaa ja haluaa kuolla, kai hänelle pitää siihen antaa mahdollisuus. Ymmärrän, että jonkun mielestä kuulostaa epäreilulta sanoa kenellä on "oikeus kuolla" ja kenellä ei, mutta ei se voi niinkään mennä, että mikä tahansa kelpaa syyksi eutanasialle. Pieni kärjistys: Jos masennusta sairastava ilmoittaa halustaan kuolla, annetaanko hänellekin myrkkypiikki? Eutanasia ei ole vaihtoehto niin kauan kun vielä löytyy tie elämään.

Lisäys 15. tammikuuta: Suomen Kuurosokeat ry:n kannanotto aiheesta. Lisäksi kanadalaisen kuurosokean Christine "Coco" Roschaert kirjoitti tapahtumasta blogissaan Tactile the world.

Follow my blog with Bloglovin

VIIMME AIKOINA OLEN

VIIMME AIKOINA OLEN ...

En oo pitkään aikaan kertonut kuulumisia, joten nyt tulee kuvia ja tekstiä. Valmistautukaa kunnon pitkään postaukseen :-D

  Tullu herättyä kolmen aikaan yöllä, että ehdin 5:20 lähtevään junaan kohti helsinkiä. Istuttu junassa 6h kattomalla netfliksiä ja tuntu ettei tuo matka lopu ikinä kun olin niin väsynyt. Ja tottakai vr oli myöhässä..

  Tosi reipas minä, hirmuset silmäpussit ja huomaa kyllä että olin väsynyt :-D Ja helsingissä viimein, kiva kun oulusta lähti niin paisto jo aurinko ja pistin kesävaatteet päälle ja kun helsingistä tuli junasta ulos niin oli iha harmaata ja sato vettäki..

  Tullu käytyä poikaystävän kans vähä lenkillä ft: ihana koiruli. Ja tullu myös vähä hassuteltua ipadin kameralla :-D Nauroin oikeesti veet silmissä tolle kuvalle :D

  Istuttua kuumassa bussissa, ei ollu kiva ku ei ollu ees ilmastointia ja oli oikeesti kuuma.. Ja sitten junassa takasin ouluun päin, ylläri et se vr oli taas myöhässä ja olin joskus yhden aikaan yöllä vasta oulussa.

  Palvottua aurinkoa ja polkiin tuona päivänä n. 20 kilsaa. Sekä tullut muutenkin käytyä lenkillä. Oli muuten hyvä pyöräillä kun mittari näytti +27 varjossa. Kokeillut kampausta hannan yo juhliin ja pelannut nettikasinoita ja löysin muuten hyvät kasinobonukset!

  Mutta kampaus vaihtuikin vähän erinlaiseksi, valmistautumassa hannan yo juhliin. Ja sitten tullu juhlittuu kun mun vauvasta tuli vihdoin ylioppinut.

  Sitte jatkanut baariin juhlimaan vielä hannaa ja juhlin sitä ettei ollut juhlia :-D Mihin muuallekkaan päädyttiin kun tivoliin. Ja näköjään ollaa otettu saken kans tämmönen hieno kuva :-D Toi toinen kuva on joltai päivältä kun käytiin zeppeliinissä.